Vammaisratsastuksen lajiesittely – paikalla MM-pronssimitalisti Katja Karjalainen
Tuomarinkylän hevosvoimassa vammaisratsastuksen lajiesittely pääareenan iltapäivän ohjelmassa. Tuomarinkylän Ratsastajien puheenjohtaja Johanna Höglund ja vammaisratsastuksen MM-pronssimitalisti Katja Karjalainen kertovat vammaisratsastuksesta demoratsukon esiintyessä yleisölle.
VAMMAISRATSASTUS HARRASTUKSENA
Hevoset ja ratsastusharrastus on monen pikkutytön unelma. Suomessa hevosharrastuksen ja nimenomaan ratsastuksen piiriin kuuluu yli 130 000 harrastajaa, joista alaikäisiä on puolet. Joukkoon mahtuu myös erityisryhmän ratsastajia ns vammaisratsastajia. Vammaisratsastus on integroitu Suomen Ratsastajainliitton ja kilpalajina se on paralympialaji.
Vammaisratsastus (= Para-Equestrian Dressage) ei juuri poikkea tavallisesta (koulu)ratsastuksesta muutoin kuin ratsastajan erityistarpeet sekä turvallisuusseikat korostetusti huomioiden. Eri tavoin vammainen ratsastaja opettelee ratsastuksen taitoja ohjauksessa joko omassa erityisryhmässään, yksityisesti tai ratsastuskoulun tavallisella ryhmätunnilla. Ratsastaja saattaa tarvita erityisohjia, erikoissatulaa tai -jalustimia. Myös taluttajan tarve voi olla pitempiaikaisempi kuin terveillä aloittelijoilla. Siitä se alkaa…
Hevonen on mukava kaveri; se ei luokittele ihmisiä, se hyväksyy sellaisenaan. Itsetunto kasvaa ja myös ryhmässä käyttäytyminen ja sosiaaliset taidot karttuvat. Ratsastus on hyvä kuntoilumuoto; se kehittää tasapainoa ja koordinaatiokykyä sekä vahvistaa lihaksia. Se on hyvä kuntoa nostattavana kuin myös ylläpitävänä urheilulajina – unohtamatta rentouttavaa elementtiä; rauhallinen maastokävely tuoksuvassa metsässä hevosen pärskähdellessä ja käyskennellessä rauhallisesti polkuja pitkin. Laji antaa myös haasteita, sillä taitolajina siinä riittää oppimista eikä koskaan ole ”valmis”.
VAMMAISRATSASTUS KILPAURHEILUNA
”Nälkä kasvaa syödessä” sanotaan, joten moni vammaisratsastaja saattaa intoutua lajissaan ihan kilpailutasolle asti. Systeemi on tuttu kouluratsastuksen tavoin; seura-, alue- ja kansalliset kilpailut ja huippuna – kansainväliset kilpailut, sekä arvokilpailuna käytävät PM-, EM-, MM-kilpailut, joita on järjestetty jo muutaman vuosikymmenen ajan. Ensimmäiset paralympialaiset, joissa ratsastus oli mukana, järjestettiin v 1996 Atlantassa, USAssa. Nykyään arvokisat käydään pääsääntöisesti omilla hevosilla. Jonkin verran lainahevoskilpailuja saatetaan järjestää kansallisella tasolla joissakin maissa, muttei enää kv-tasolla. Taso ja ratsastajien määrä on kv-kilpailuissa noussut niin paljon, että kilpailut voidaan viedä läpi vain ”omien hevosten luokkina”.
KILPAILUMAHDOLLISUUDET SUOMESSA
Osa vammaisratsastajista voi kilpailla myös ihan tavallisissa kouluratsastuskilpailuissa ”terveiden” kanssa alue- ja kansallisella tasolla, mutta onneksi Suomessa järjestetään vammaisille ratsastajille myös omia kilpailuja. Vammaiset ratsastajat osallistuvat ahkerasti myös omien ratsastusseurojensa järjestämiin kouluratsastuskilpailuihin. v 1999 alkaen on järjestetty Suomen Mestaruuskilpailuja. Samaan aikaan alettiin jakaa myös Näkövammaisten Keskusliiton mestaruusmitaleja. Suomen Mestaruuskisat ovat olleet ”tauolla” v:sta -03 alkaen. Laji elää nyt murrosvaihetta, kun omat hevoset ovat tulleet mukaan kuvaan. SM-kilpailut ovat v 2003 mennessä olleet lainahevoskilpailuja eli ratsastajat ovat saaneet allensa järjestäjän hankkiman – ratsastajalle tuntemattoman hevosen ja 15 min ”hyväksymiskokeilun” jälkeen onkin 30 – 45 min verryttely ja kouluaitojen sisällä ohjelman ratsastus J. Kolmet silmäparit (=tuomarit) seuraavat tarkkaan ratsukon suoritusta ja arvostelevat ohjelman liikkeet pistein. Myös Kür-ohjelmat ovat tuttuja kilpailuohjelmia vammaisluokissa.
VAMMARYHMÄT
Koska mukana on eri tavoin vammaisia kilpailijoita, heidät luokitellaan vammansa vaikeusasteen mukaisesti ryhmiin. Ryhmiä on 5, joista ryhmä Ia on kaikkein vaikeavammaisimmille (askellajina käynti), ryhmät Ib ja II ovat raviluokkia ja ryhmissä III ja IV askellajeina ovat käynti, ravi ja laukka. Aktiivikilpailijoita Suomessa on reilut 20 – harrastajia moninkertaisesti. Vammaisryhmänä korostuu eri tavoin liikuntavammaiset (CP-, reumasairaudet, tapaturmat, neurologiset sairaudet jne) mukana ovat myös näkövammaiset. Kehitysvammaisilla on oma kilpailujärjestelmänsä (Special Olympics) nykyään SRLn alaisuudessa, Kehitysvammasilla on omat maailmankisat, joissa ratsastus lainahevosilla on kilpailumuotona. Kuulovammaisia ei lasketa vammaiskilparatsastajiksi, koska vamma katsotaan enemmän opetustekniseksi ongelmaksi kuin itse ”ratsastukseen” vaikuttavaksi vammaksi.
Tällä kaudella suomalaiset ”Para-ratsastajat” kilpailevat joukkuepaikasta Lontoon Paralympialaisiin v 2012.
Tekstin on kirjoittanut Katja Karjalainen (kuvassa hevosella Rosie)
vammaisratsastaja, SM-hopea v 1999,
SM-kulta vv2000 – 2002
NKL-kulta vv1999 – 2004
PM-hopea v 2006, 2007, 2010
Pekingin Paralympialaiset 4. ja 7. sija v 2008
MM-pronssi v 2010